Ruoka voi saada kehon oireilemaan. Silloin looginen ratkaisu on selvittää mitkä ruoat aiheuttavat oireita. Tähän on erilaisia tapoja, kuten eliminaatiodieetti ja IgG- eli yliherkkyystesti ja FODMAP-yhdisteitä välttävä ruokavalio. Hoitokeinona toimivat ruokarajoitteet, mutta voiko niitä noudattaa pitkäaikaisesti vai kannattaako vain väliaikaiset ruokarajoitteet?
Ruokarajoitteet on sekä keino testata mikä ruoka aiheuttaa sinulle oireita että keino pitää yliherkkyysoireet poissa. Ensin testataan mikä ruoka aiheuttaa oireita, sitten ne jätetään 4-8 viikon ajaksi tauolle. Taukoa seuraa altistusvaihe, jossa ruokia yritetään tuoda takaisin ruokavalioon yksitellen.
Ajatus tämän suosituksen takana on se, että suolisto ehtii toipua tuon 4-8 viikon aikana. Tauon jälkeen suoliston pitäisi kestää ruokia paremmin. Omin päin ei kannata pitää pidempää taukoa, koska riskinä on vajaaravitsemus. Pitkää taukoa yksittäisistä ruoka-aineista ei suositella myöskään sen vuoksi, että pelätään kehon herkistyvän välttämillesi ruoille entisestään.
Periaatteessa pidemmästä tauosta ei ole haittaa, kun korvaat välttämäsi ruoat sellaisilla, joista saat edelleen kaikki tarvitsemasi ravinteet. Tämä voi olla haastavaa toteuttaa itsenäisesti, joten suosittelen tekemään hyvän suunnitelman ravitsemusterapeutin kanssa.
Hälytyskellojen pitää soida, jos kokeilet eliminaatiodieettiä ja
- oireet helpottavat vähän tai ei olenkaan
- yliherkkyysoireet pahenevat
- alat saada yliherkkyysoireita yhä useammista ruoista
- olet palauttanut ruokia ruokavalioosi ja oireet palaavat takaisin
Tällaisessa tilanteessa ruokarajoitteiden jatkaminen ei kannata. Vältä vain niitä pahimpia oireiden aiheuttajia ja muista korvata ne sellaisilla, joista saat tarvitsemasi ravintoaineet. On aika siirtyä selvittämään mikä aiheuttaa oireesi. Taustalla voi olla dysbioosi eli suoliston mikrobiston epätasapaino, haitalliset suolistomikrobit, vuotava suoli, stressi ja/tai vähentynyt ruoansulatusentsyymien tuotanto joitain mainitakseni.
Riittävätkö väliaikaiset ruokarajoitteet (FODMAP) IBS:n hoitoon?
Olen skeptinen sen suhteen, että jos jokin ruoka-aine aiheuttaa oireita ja sitä vältellään vähän aikaa, että se parantaisi tilanteen. Tämä on vähän niin kuin pikadieetti. Ensin laihdutetaan minimaalisilla kaloreilla monta kymmentä kiloa ja tavoitteeseen päästyä jatketaan syömistä samalla tavalla kuin ennen dieettiä. Jossain kohtaa palataan lähtöruutuun.
Mielestäni on välttämätöntä tehdä pysyviä muutoksia, jotta voi odottaa pysyviä tuloksia. En tarkoita tällä, että ruokarajoitteita pitäisi jatkaa loputtomasti, vaan että suoliston kuntoa pitää pysyvästi muuttaa parempaan.
Miksi en ole vakuuttunut siitä, että ruokarajoitteet parantaisivat vatsavaivat? En ole löytänyt pitkäaikaistutkimuksia FODMAP-ruokavaliosta tai eliminaatiodieeteistä. Tutkimukset ovat kestäneet tyypillisesti muutamia viikkoja, jonka jälkeen ruokia on palautettu yksitellen ruokavalioon. Vatsavaivoihin on saatu näillä keinoilla helpotusta, mutta minua kiinnostaisi, kuinka kauan tulokset ovat pysyneet.
Oman kokemukseni mukaan tulokset eivät pysy pitkään ja FODMAP- tai eliminaatiodieettejä pitää aika ajoin toistaa vatsavaivojen helpottamiseksi. Haluaisin kovasti kuulla, jos jollakin on tietoa, että oireet olisivat pysyneet poissa vielä esim. 5-10 vuoden jälkeen.
En usko, että esim. FODMAP-hiilihydraatit ovat ärtyvän suolen aiheuttaja. Ne aiheuttavat kyllä oireita, mutta en usko, että nämä hiilihydraatit ovat vaurioittaneet suolta ensi tilassa. Tiede on jo osoittanut, että suoli-infektio ja stressi voivat laukaista ärtyvän suolen oireyhtymän, mutta autoimmuunisairaus ja geneettinen alttius sille on myös altistava tekijä. Lisäksi ruoan sisältämä gluteeni, lektiinit, A1 kaseiini ja saponiinit voivat saada suolen vuotamaan.
Voit lukea lisää FODMAP-ruokavaliosta täältä.
Autoimmuunisairauden puhkeamiseen tarvitaan geneettinen alttius, altistus ympäristötekijälle ja antigeenin pääsy verenkiertoon. Suolen tiiviit liitokset estävät tämän jälkimmäisen. Sekä haitalliset mikrobit, stressi että tietyt ruoat voivat saada suolen vuotamaan, jolloin tiiviit liitokset eivät toimi normaalisti. Vuotava suoli voi olla myös ärtyvän suolen taustalla. Mielestäni on tärkeää ensin hoitaa suolisto perusteellisesti kuntoon ennen kuin suolistoa ärsyttäviä ruokia palautetaan ruokavalioon ja ruokarajoitteista luovutaan. Näin varmistat, että et päädy takaisin lähtöruutuun vatsaoireiden kanssa.
Miksi ruokarajoitteita ei kannata noudattaa varmuuden vuoksi?
Laktoosin välttelystä ruoansulatusongelmia
Käytän esimerkkinä laktoosia havainnollistamaan minkä takia turhat ruokarajoitteet kannattaa unohtaa. Maito, oli se peräisin ihmisestä, lehmästä, vuohesta, lampaasta tai mistä tahansa nisäkkäästä, sisältää hiilihydraattia eli sokeria nimeltä laktoosi.
Vauvojen keho tuottaa luonnostaan entsyymiä nimeltä laktaasi, joka pilkkoo laktoosisokerin vatsassa. Pilkottu laktoosi päätyy verenkiertoon ja kehon ravinnoksi. Laktoosi-intoleranssi on sitä, että keho ei tuota laktaasientsyymiä. Henkilö, jolla on laktoosi-intoleranssi saa laktoosin syömisestä mm. ilmavaivoja ja ripulia, koska entsyymin puuttuessa laktoosi kulkeutuu pilkkoutumattomana suoliston läpi.
Suurin osa maailman aikuisväestöstä ei voi syödä laktoosia, koska heidän kehonsa ei enää tuota laktaasientsyymiä. Poikkeuksena ovat läntiset maat, kuten Suomi, joissa käytetään runsaasti maitotuotteita. Keho lopettaa laktaasientsyymin tuotannon, jos ravinto ei sisällä laktoosia. Keho on niin viisas, että se ei käytä resursseja sellaisten entsyymien valmistamiseen, joita se ei tarvitse. Laktaasi-entsyymin tuotanto voi päättyä geneettisistä syistä, suoliston vaurioitumisen, kuten keliakian takia tai koska laktoosin kulutus loppuu.
Jos siis päädyt välttämään laktoosia pitkäaikaisesti, vaikka sinulla ei ole laktoosi-intoleranssia, sinulle voi kehittyä niin kutsuttu toissijainen laktoosi-intoleranssi. Se tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että kehosi lopettaa laktaasientsyymin tuotannon ”turhana”. Jatkossa et voi syödä laktoosia saamatta siitä vatsavaivoja.
Jos sinulla ei ole laktoosi-intoleranssia eli kehosi tuottaa laktaasientsyymiä, suosi laktoosipitoisia maitotuotteita, jollet aivan varmasti saa laktoosista vatsaoireita. Näin varmistat, että voit jatkossakin syödä laktoosia. Tällainen itseaiheutettu laktoosi-intoleranssi saattaa olla peruutettavissa. Tästä ei ole varmuutta. Mikäli kehosi pystyy aloittamaan laktaasin tuotannon uudelleen, saatat joutua kärsimään vatsavaivoista sillä aikaa, kun odottelet laktaasintuotannon uudelleenkäynnistymistä.
Ruokarajoitteet paikataan muilla ruoilla
Esimerkki laktoosista on ääritapaus, koska laktoosia ei löydy muualta kuin maitotuotteista. Laktoosin pilkkomiseen vaaditaan vain yksi tietty entsyymi. Useimpien hiilihydraattien, proteiinien ja rasvojen pilkkomiseen osallistuu monta tekijää, joita tarvitaan ruoansulatuksessa jatkuvasti. Ne eivät siis jää käyttämättä, jos vältät jotain yksittäistä ruoka-ainetta.
Esim. jos päädyt välttelemään jotain kasvista, syöt kuitenkin muita kasviksia. Sitä kautta saat samoja yhdisteitä, mahdollisesti vain pienempiä määriä. Jos joudut välttelemään joitain ruoka-aineita pitkiä aikoja, muista vain korvata ne jollain vastaavalla.
Esimerkiksi ravinnon rasvat eivät ole puhtaasi ”kovaa” tai ”pehmeää” rasvaa, vaan sekoituksia. Esimerkiksi kovana rasvana pidetty voi sisältää sekä ”kovaa” tyydyttynyttä rasvaa että ”pehmeitä” yksittäis- ja monityydyttymättömiä rasvahappoja. Pehmeänä rasvana pidetty oliiviöljy sisältää sekä kovia että pehmeitä rasvoja – tosin eri suhteessa kuin voi.
Tämän esimerkin tarkoitus on havainnollistaa, että jos olet pitkiä aikoja ilman jotain ruoka-ainetta, mutta korvaat sen vastaavanlaisilla tuotteilla, saat kuitenkin samoja aineita kuin jossakin välttämässäsi ruoassa. Esimerkiksi jos välttelet lehmänmaitoa, mutta vatsasi kestää laktoosia, syö laktoosia sisältävää vuohen- tai lampaanmaitoa. Tällä tavalla ruokia korvaamalla varmistat, että ruokarajoitteista ei koidu haittaa.
Keho on mukautuvainen
Mitkä tahansa äkkinäiset ruokavaliomuutokset saavat kehon oireilemaan. Jos sekasyöjä päättää aloittaa huomenna vegaanisen ruokavalion, tiedossa on vatsanpuruja. Tämä johtuu siitä, että keholla ei ole riittävästi kaikkia niitä entsyymejä ja bakteereita pilkkomaan näitä uusia ruokia. Menee aikaa ennen kuin keho sopeutuu uusiin ruoka-aineisiin.
Parempi vaihtoehto onkin hiljalleen vähentää lihansyöntiä ja lisätä kasvisten ja kasviproteiinien määrää, jos tahtoo vegaaniksi. Näin säästyy ylimääräisiltä vatsavaivoilta. Samalla tavoin ruokarajoitteet kannattaa purkaa vähitellen ja tuoda ruokia yksitellen pieninä määrinä takaisin ruokavalioon. Näin keho ehtii tottua uusiin ruokiin rauhassa.
Yhteenveto
Ruokayliherkkyystestin jälkeen seuraa ruokarajoitteet, jolloin oireita aiheuttavia ruokia vältellään 4-8 viikon ajan. Tauon jälkeen ruokia yritetään palauttaa ruokavalioon pieninä määrinä yksitellen. Jos tämä ei onnistu, taustalta löytyy todennäköisesti dysbioosi eli suoliston mikrobiomin epätasapaino, haitallisia mikrobeja, vuotava suoli tai pitkäaikaista stressiä ja kiirettä. Omatoimisesti ei kannata jäädä noudattamaan pitkäaikaisia laajoja ruokarajoituksia, koska riskinä on vajaaravitsemus. Suosittelen, että otat yhteyttä ravitsemusterapeuttiin tai muuhun ammattilaiseen, joka osaa ohjata oikeisiin toimenpiteisiin ja suunnitella juuri sinulle sopivan hoito-ohjelman.
